Ihana Elluni soitti. Ja ylläri pylläri, kuten yleensä, puhuimme seksistä ja tuoreimmista siihen liittyvistä uutisista. Siitä tulikin mieleeni viimeisin karaokeailtamme kantapaikassamme, jolloin saimme miehen näkökulmasta mielipiteen harvinaisen kovaan seksuaaliseen viettiimme.

- 3 kertaa viikossa on minimi, jonka siedämme ilman kriisiapua. 
- Vaikka olisimme saaneet seksiä aamu - ja päiväkahvin kanssa, emme kieltäydy siitä iltateen aikaankaan, jos sitä on vain tarjolla.
-  3 päivää ilman seksiä aiheuttaa mm. pahan tuulisuutta ja räjähdys herkkyyttä.
- Tutustumme mieheen, ensimmäinen ajatus: " Pystyisinkö harrastamaan hänen kanssaan seksiä? " 
- Seksi, seksiä, lisää seksiä, krapula seksiä nam!
- Meitä ei harmita, vaikka emme ehtisi orgasmiin asti aktin aikana. Ainahan sitä saa lisää?
- " Aina valmiina. "
- Emme arkaile kokeilla uusia juttuja, mutta meillä on kuitenkin rajamme.

Polttelimme Kantapaikan pihalla tupakkaa ja fantasioimme ääneen narikkamiehestä huokuvaa seksikkyyttä, harmittelimme parisuhteen keston myötä tullutta arkisuutta petipuuhiin ja siitä päästiinkin meitä kauan askarruttaneeseen aiheeseen: Ollaanko me jotenkin erilaisia, vai onko se päänsärky ja väsymys sittenkin miesten illallinen vaiva? Ja kuinka ihanaa olisi, jos kumppanimme vain tulisi, tarraisi hiuksista kiinni ja ottaisi meidät, vaikka nyt siinä keittiön pöydällä. Emme ajatelleet, että jollain kiinnostaisi kuunnella meitä...

Pian kolme kymppinen, ihana, vaalea mies pyytää lupaa siirtyä seuraamme tupakoimaan. Ensimmäinen asia meistä jonka hän sanoi: " Te olette kyllä sairaita! Mahtava! "
Saimme kuulla perus tarinoita, kuinka entisille ja nykyisille tyttöystäville kerta viikossa on OK (?!?!?) ja uusien asioiden kokeilu edellyttää lahjomista. Sitten tämä Sexperttimme ruokki rivoa ajatuksen juoksuamme kuinka ihanaa olisi saada nainen baarista yöksi kainaloon, höpötellä mitä vaan ja aamulla sitten päästä itse asiaan. 
Loppu kevennykseksi tämä vaalea ihanuus tarrasi niskahiuksiini kiinni ja suuteli rajusti, vaikka oli tietoinen Jorman ja Ellun miehen Joonaksen olemassa olosta.

Myöhemmin Ellu oli laulamassa karaokea ja tämä Sexpertti tuli luokseni...
- Sä oot just semmonen ihana, jonka mä tahtoisin viedä kotiini yöksi, pitää kainalossa ja höpötellä ja ********. Se kuiskasi ja lähti.
Siinä sitten oltiin, enkä älynnyt edes punastua. 

Tuo oli jännintä mitä minulle on sattunut sitten murrosiän. Ja ehkäpä siksi olin erikoisen virkeä koko seuraavan viikon. Ja toivon koko sydämeni pohjasta asti, että kohtaisimme Sexpertin kanssa vielä jokin yö Kantapaikassa..

Eräs kesäilta ilmoitin Jormalle vauvakuumeestani ja odotin vihreää valoa näyttävää vastausta, sillä en ole patistanut  Jormaa paneutumaan kodin - saati sitten lastenhoitoon, enkä ole niiden siivissä yrittänyt rajoittaa hänen harrastustoimintaansa. Olin myös pohdiskellut tila - ja nimi ratkaisutkin valmiiksi, ettei rakkaan Jorman tarvitse repiä hiuksiaan niiden kanssa. 

Kummatkin  tyttöni ovat tulleet " ei suunnitellusti " tähän maailmaan, siispä keväästä asti piinannut vauvakuume on minulle jotain aivan uutta, ihmeellistä ja raastavaa. Ja varsinkin, kun se näyttää olevan pahenevaa mallia ( olen heivannut raskaana olevat / juuri vauvan saaneet ystäväni pois sosiaalisesta verkoistani ). Ja yllätyksekseni Jorma ei lämmennyt ajatukselle, ei edes seksistä ilman sulttaani paketin kanssa värkkäilyä.
Kun kerroin vauvakuumeestani, kolmeen viikkoon sängyssä ei tapahtunut mitään (edes kortsun kanssa ) ja sohvallakin istuttiin metrin päässä toisistamme.

Kerran oikeastaan ajauduimme puhumaankin asian tiimoilta, johon Jorma ilmoitti mielipiteensä, että suhteemme epävakauden takia emme ole valmiita lapseen ( mutta 200 000 € asunto - ja autolainaan kylläkin ;) ) Minun mielestäni ainoa epävakuus suhteessamme on kodin - ja lastenhoidon jakautuminen, joka ei ole haitannut kumpaakaan meistä. ( Sekä epäilen vahvasti anoppinikin kantaneen kortensa kekoon lisääntymis kysymyksessä. ) 

Viime viikolla vauvasta ääneen haaveiltuani kuulin jyrkän EI:n ja perään suunnitelmia pystykorvan pennun hankinnasta, joka ei sisältänyt osiota: Mikä on minun mielipiteeni mahdollisesta toisesta koirasta? Ja joka kuullosti myös lukkoon lyödyltä hankinnalta.

Siis odotanko vauvakuumeeni huippua, jos se siitä laantuisi? Vai odotanko sitä, että en enää kestä biologisen kelloni tikitystä, otan eron Jormasta ja spermapankin kautta muutan omilleni tyttöjen kanssa? Vai teenkö Jormat: Keinoja kaihtamatta ja toisen mielipiteestä välittämättä toteutan haaveeni?

Muuten mukavaa maanantaita! :) <3 Nyt lähden tästä siivoamaan sotkut olohuoneesta, kun tytöt ilmoittivat olleensa valmiita sormivärimaalauksiensa kanssa ;) APUVA!!

Kuopukseni päivitteli pikku poikien lapsellisuutta makkarakeiton äärellä. Olin hiljaa, sillä en raskinut kertoa, että ei se mieheksi kasvaimenenkaan aina ihmeitä tee ;)

Vanhana syntynyt esikoiseni ryhtyi mukaan ruokapöytä keskusteluun:

" Kyllä ne äidit eivät sitten ymärrä mitä ne tekevät, kun niitä poikiaan synnyttävät. Ensin ne äidit rakastavat ja lellivät poikansa piloille, ja sitten niiden poikien hellut joutuvat jatkamaan sitä poikien passaamista, jotta saavat rakastaa."

Olin hiljaa, koska en keksinyt mitään lisättävää ;)

Mahtavaa sunnuntaita!! Aamun ensimmäiset 15 minuuttia, ilman aamukahvia - ja tupakkaa, vietin korjaamalla koiran jätöksiä matoilta ja puhdistamalla keittiönpöydän, kun ihanaiset tyttöni olivat reippaasti itse tehneet aamupalan itselleen. Sekä löysin pyykkikorista valkoisen pöytäliinani, jota koristeli aika mahtavan kokoinen punajuurisalaatilla maalattu kuvio. Mutta en voi kuin syyttää itseäni huonoista hetkistäni, sillä...

Päätin synnyttää lapset: Tietoisesti sitoudun palvelemaan heitä seuraavat 18 vuotta.

Otin koiran: Siivoan sen p*skat matoilta ja pissat laminaatilta, tietoinen valinta sekin.

Hankin miehen: Korjaan senkin elonmerkit pöydiltä, nurkista, lattialta ja pyykkikorin vierestä ( ja nyt en puhu samoista sotkuista kuin koiralla ;) ) ja en, en osannut kuvitellakaan kuinka paljon rakkaus tuottaa sotkua ja vastuuta. 

Ja tämä epätoivoisilta tuntuvien elämäni hetkien jakaminen teidän kanssanne on ihan terapiapohjaista, sillä livenä olen pyrkinyt esittämään tunnekuohuni tasapainoisesti.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Koiran jätökset ja tyttöjen sotkut siivottuani pääsin vihdoin rauhoittumaan päivän ensimmäisen kahvikupillisen ääreen. Aukaisin radion, sieltä soi iki-ihana Juha Tapio ja keittiönikkunasta pyrkii pienen pieni auringonsäde sisään. Ja sekä iPhone ilmoitti tulleesta tekstarista. Kumpa se olisi jotain piristävää ja ihanaa mieheltäni Jormalta, toive ajattelin,  joka on ollut jahtireissussa muualla tämänkin viikonlopun.
" Kaksi vanhaa puuta " hyräilen hymyillen ja avaan Jormalta tulleen viestin: Olen ajamassa kotiin, mitä ruokaa? Sekä puhelu perään, jossa Jorma informoi ettei ole potenut krapulaa, vaikka oli kahtena iltana käyny pubissa ja oli tietysti ollut hauskaakin. 
Tämä oli minun ja Jorman suhteen aikana ensimmäinen kerta, jolloin mulla olisi jotenki häirinnyt Jorman baarissa käynti, mutta nyt podin pientä katkeruutta hauskan pidosta, jota mulla ei ole ollut sen jälkeen, kun bestikseni Ellu muutti toiseen kaupunkiin työnperässä keväällä.

( Mutta onneksi eilen maksoin 70€ ihanista talvikengistä niin ei tarvinut olla katkera kauaa Jorman lystin pidosta  ;)  )

 NO V*TTU MAKKARAKEITTOA tekisi mieleni vastata karjuen Jorman ruoka kysymykseen, mutta hyvänä vaimokandidaattina ja neljän tähden palveluista tunnettuna nielen kiukkuni ja  vastaan lempeä hehkuen: Makkarakeittoa kultaseni, makkarakeittoa :)

Oikein leppoisaa sunnuntaita teille kaikille täältä makkarakeitto savotan keskeltä! Toivottaa: Katkera kotitäiti :)